Olen tehnyt pitkään töitä psyykkisesti oireilevien nuorten kanssa. Tapaamiset ovat kohtaamisia tavallisten nuorten kanssa. Usein huomaan ajattelevani etten tunnista nuoressa mitään vikaa, sairautta. Mietin kuinka tämä voisi mahdollistua myös nuoren omaksi kokemukseksi itsestään.
En tarkoita tällä vähätellä psyykkisten oireiden invalidisoivaa vaikutusta tai niistä aiheutuvaa kohtuutonta taakkaa muutoinkin herkässä nuoruusiässä. Usein kuitenkin psyykkinen oireilu on ymmärrettävää ja loogistakin seurausta kokemuksista, jotka murtavat käsitystä itsestä,muista, turvallisuudesta.
Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä liian harvoin puhutaan yksin jäämisestä, ulkopuolisuuden kokemuksista, kaltoinkohtelusta, merkityksettömyyden kokemuksesta tai muista turvattomuutta aiheuttavista tekijöistä. Vaikka traumatisoituminen mielletään usein sotakokemuksiksi tai luonnonkatastrofeiksi, erityisen haavoittavaa on petetyksi tulemisen kokemus läheiseksi ja tärkeäksi koetun ihmisen taholta.
Pitkäaikainen koulukiusaaminen on merkittävä, vakavalle traumatisoitumiselle altistava tekijä. Ikätoverit ovat tärkeä viiteryhmä ja joutuminen ”omien” kaltoinkohtelemaksi on usein todella rikkovaa.
Usein psyykkisen oireilun taustalla on monien tekijöiden kumuloitumista, esimerkiksi vanhempien ero, muutto toiselle paikkakunnalle ja koulun vaihto voivat aiheuttaa nuoressa yksin jäämisen kokemusta koulu- ja kotiympäristössä.
Mietin usein terapian yhden tavoitteen olevan minuuden vahvistaminen. Ihmiselle tärkeää on vapaus kasvaa omaksi itsekseen. Tätä vapautta voivat kaventaa esimerkiksi ulkoapäin tulevat paineet, kaverisuhteiden negatiiviset kokemukset ja perheen sisäiset kuormitustekijät. Nämä näkymättömät kahleet rajoittavat vapautta olla ja tulla nähdyksi omana itsenä ja sen myötä yhteys itseen ja toisiin vaimenee. Myöskin kulttuuriset ja yhteiskunnalliset normit voivat kaventaa tätä vapautta.
Viimevuosina asiakaskuntani on laajentunut myös aikuisiin. Psykoterapiatyön rikkaus on mahdollisuus kohdata eri ikäisiä, eri sukupuolta olevia, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Psykoterapiassa tutkitaan asioiden merkityksiä. Ajattelen näiden henkilökohtaisten merkitysten taustalla olevan globaaleja, kaikille yhteisiä, iästä, sukupuolesta tai kansallisuudesta riippumattomia perustarpeita, jotka pohjautuvat ihmiskunnan evolutiiviseen kehitykseen. Olosuhteet tai tekijät jotka murentavat tai uhkaavat näitä perustarpeita, uhkaavat myös ihmisen mielenterveyttä ja altistavat ihmisen psyykkiselle oireilulle riippumatta iästä, sukupuolesta tai ammatista. Mieleeni on jäänyt lausahdus urani alkuajoilta ”hoitoon tuleva ihminen on aina parhaassa mahdollisessa psyykkisessä voinnissa”. Uskon tämän pitävän paikkansa, ihmismieli pyrkii selviytymään, sopeutumaan.
Yksilöllisyyttä kunnioittava arvostava kohtaaminen, pyrkimys ymmärtää toisiamme ja vapaus olla oma itsensä luovat pohjaa hyvinvoinnille ja vapauttavat energiaa sisäisten päämäärien toteuttamiseen. Nämä samat elementit ovat myös psykoterapiatyön hoidollisessa ytimessä. Globaalien kriisien keskellä turvallinen keskinäinen kohtaaminen arjessa lisää kapasiteettia selviytyä haasteista ja vahvistaa yhteyden kokemusta itseen ja toisiin.
Jarkko Pyöriä
traumapsykoterapeutti
Kandela Oulu, Vuolle Palvelut Oy
Artikkeli on julkaistu Kalevassa 12.10.2022.